Ihmisten väärät mielipiteet ja sivistymättömyys. Oma ylimielisyys. Keskinäinen riitely. Sanojen ja tekojen ristiriita. Liian hyvät ajat. Liian huonot ajat. Yhteistyökyvyttömyys. Yhteistyö väärien tahojen kanssa. Liian läheinen yhteistyö ay-liikkeen kanssa. Liiallinen oikeistolaisuus. Liiallinen vasemmistolaisuus.

Siinä osa syistä, joita tarjotaan demareiden pitkälle alamäelle. Jokainen saattaa olla jossain määrin totta, mutta samaan aikaan riittämätön selittämään puolueen nykyistä kannatusta. Ongelmia saattaa olla useita, mutta kaiken pohjalla on yksi perussyy.

Puolue ei ole enää onnistunut huomaamaan kaikkea, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja millaisia vaikutuksia sillä kaikella on ihmisten elämään. Maailma muuttuu monimutkaisemmaksi. Sen myötä muuttuvat työelämä, palvelut ja myös ihmisten tarpeet.

Monisatavuotiset periaatteet, kuten vapaus, oikeudenmukaisuus tai tasa-arvo ovat yhtä oikeita kuin ennenkin, mutta eivät käytännössä tarkoita enää samaa kuin 50 vuotta sitten. Eivät edes samaa kuin 10 vuotta sitten.

Kysymys ei ole siitä, että tulisi tarjota “oikeistolaisempia tai vasemmistolaisempia” ratkaisuja tai ylipäätään siirtyä poliittisesti johonkin. Oikeisto on osoittanut (ja osoittaa tulevan neljän vuoden aikana uudestaan), ettei sen lääkkeillä hoideta kuntoon Suomea tai Eurooppaa.

Pari piirua johonkin suuntaan ei riitä, vaan puolueen tulee kyetä tarjoamaan selkeä oma vaihtoehtonsa. Sellainen, joka ei synny reaktiona muiden puheisiin tai koostu yksittäisistä kauniista sanoista.

Puolueella täytyy olla tarjottavanaan kokonainen yhteiskuntamalli, josta jokainen ihminen voi löytää itselleen tärkeät asiat. Myös tapa, jolla asioista puhutaan, on uudistettava.

On lähdettävä siitä, mitkä ovat ihmisten ongelmat ja haasteet nykypäivän yhteiskunnassa.

Ihmisten hyvinvointi on myös taloudelle hyödyksi. Vastuullinen talouspolitiikka on sellaista, joka aiheuttaa parempaa hyvinvointia ja on näin ollen kestävää. Investoinnit ihmisiin maksavat nyt, mutta tuottavat tulevaisuudessa. Talouden ja ihmisten hyvinvoinnin on tuettava toisiaan.

Täytyy ymmärtää, että naapurin hyvä on minun hyväni. Siltä pohjalta voi tehdä niin sosiaali- kuin ulkopolitiikkaakin. Omaan napaan tuijottaminen houkuttaa varsinkin vaikeina aikoina, mutta kostautuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Hyvinvointivaltion tarkoitus on vapauttaa. Hallinnon täytyy tukea ihmisten mahdollisuuksia elää hyvä elämää. Hallinnon rajat on tehty ylitettäväksi, ei korostettavaksi.

Sama koskee valtionrajoja. Yritysmaailma tämän jo ymmärtää. Mitä enemmän poliitikot ovat heitä jäljessä, sen vaikeampi heidän on pystyä tarjoamaan ajanmukaisia vaihtoehtoja.

Ei voi olla aihetta, josta puolue ei suostu keskustelemaan. Faktojen on oltava puolellamme. Jos näin ei ole, on aika muuttaa mielipidettä. Aina on kuitenkin kysyttävä, kuka valitsi faktat.